作词 : Kaisa Karjalainen

作曲 : Kaisa Karjalainen/Anna Karjalainen

Pannussa homeinen kahvi ja lattialla astia

Sade huuhtoo ikkunoita

Eipä tarvitse niitä itse pestä

Ei mikään enää lähtemästä estä

Mut oon kuin betoniin valettu polviin saakka

Seläs näkymätön tuhat kiloinen taakka

Vaik edessä ois enää yksi rasti

En tiedä jaksanko hautaan asti

Olen vankina täällä ikuisesti

Myös hautausmaata kiertävät aidat

Kun päättyisi viimein maallinen pesti

Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat

Pidän sinusta, mutten itseäni siedä

En tarvitse muita, sinusta en tiedä

Myönnän, jos mä lähden

Sen teen vain itseni tähden

Kesäkengät ja liian suuri huppari

Pakkasessa lähikauppaan

Vain muutaman kaljan jälleen noudan

Jos lisää tarvin, niin hyvin joudan uudelleen

Kun muutoin kuitenkin vain lähinnä makaan

En kotoa poistu syyttä ainakaan

Unohtakaa minut, tahdon olla yksin

Synnyin suruun ja minut puettiin pettymyksin

Olen vankina täällä ikuisesti

Myös hautausmaata kiertävät aidat

Kun päättyisi viimein maallinen pesti

Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat

Pidän sinusta mutten itseäni siedä

En tarvitse muita, sinusta en tiedä

Myönnän, jos mä lähden

Sen teen vain itseni tähden

Olen vankina täällä ikuisesti

Myös hautausmaata kiertävät aidat

Kun päättyisi viimein maallinen pesti

Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat

Pidän sinusta mutten itseäni siedä

En tarvitse muita, sinusta en tiedä

Myönnän, jos mä lähden

Sen teen vain itseni tähden

Myönnän, jos mä lähden

Sen teen vain itseni tähden